Tuolloin käytäntönä oli, että uppopaistamiseen käytettyä öljyä ei ikinä vaihdettu, sitä vain lisättiin sitä mukaa, kun se astiassa väheni. Ulkomaisten suurketjujen rantautuminen Suomeen 90-luvulla sekä tiukentuneet ympäristönormit kuitenkin muuttivat pelikenttää SKK:n hyväksi.
"McDonald’sin vaikutus liiketoimintamme oli merkittävä, tiukan laadunvalvonnan takia öljyn koostumukseen ketju kiinnittää runsaasti huomiota ja samalla se ottaa ympäristötekijät tosissaan. Tällöin meistä tuli hyvin luonteva yhteistyökumppani", Turpeinen kertoo.
Käytettyjen öljyjen kippaaminen sekajätteen joukkoon on jo pitkään ollut kielletty Suomessa. Alalla toimivat yritykset ovat toimittaneet öljyt joko ongelmajätelaitokseen tai sitten edullisempaan hintaan SKK:n kierrätettäväksi.
Yksinkertainen on kaunista
Yhtiön liiketoimintamalli on yksinkertainen: se toimittaa sopimusasiakkaille keräysastiat, joko muovisen tai metallisen säiliön, johon asiakasyritys varastoi jäteöljyn. Myös noutotukkuihin on toimitettu keräyssäiliöitä pienempiä toimijoita silmälläpitäen.
Yhtiön kuorma-autot kiertävät ympäri Suomea keräämässä säännöllisin väliajoin jäteöljysäiliöt pois, ja kuljettavat ne takaisin Loimaalla sijaitsevalle jälleenkäsittelylaitokselle. Siellä öljystä poistetaan ruoanvalmistuksessa siihen sekoittunut vesi, eläinrasvat, teollisesti kovettuneet rasvahapot, mausteet ja suolat. Tämän jälkeen astiat pestään ja toimitetaan takaisin asiakkaille. Luonnollisesti sama auto tuo noudon yhteydessä tyhjän astian tilalle. Jatkuvasti toiminnassa oleville linjoille, kuten leipomoille, toimitetaan metalliset säiliöt, muoviset kun sulaisivat kuumassa paistorasvassa.
Sisään tulevasta raaka-aineesta noin kolmannes on juoksevaa kasviöljyä, joka erotellaan rasvahappokoostumuksen mukaan kolmeen eri ryhmään, joista yhtiö valmistaa biologisesti hajoavia voiteluaineita, diesel- ja lämmitysöljyä sekä teknokemian tuotteiden valmistamiseen tarvittavia raaka-aineita.
"Bioteräketjuöljyjen myynti ei oikein koskaan lähtenyt kunnolla Suomessa käyntiin. Syynä oli alalta puuttunut laadunvalvonta, minkä takia markkinoille tuli epätasalaatuisia öljyjä. Ennakkoluulot ovat säilyneet, ja sen takia tuotantomme menee lähes kokonaan vientiin. Asenteet ovat silti vähitellen muuttumassa", Turpeinen uskoo. Kuitenkin esimerkiksi rakennusalalla betonimuotteihin tarvittava öljy on ollut suosittu myös Suomessa. Aiemmin kun betonielementit saatiin irti muoteistaan ulkomailta tuodun oliiviöljyn avulla
.
Kansainvälistyminen vielä kesken
Yhtiöllä on Ruotsissa yhteistyöyritys, joka kerää rasvoja ja hoitaa yhtiön jalostamien tuotteiden markkinoinnin ja edustuksen. Norjan toiminta on käynnistetty hiljattain. Keräysverkko kattaa nyt puolet kummastakin maasta. Yhtiö ei salli tuotantolaitteiston kuvaamista, koska itse kehitettyä ja rakennettua teknologiaa ei haluta esitellä ainakaan ilmaiseksi alalle toimiville yrittäjille. Suomessa kulutetaan vuodessa 2 000-3 000 tonnia kasviöljyä, mistä yhtiö käsittelee tänä vuonna arviolta 2 000 tonnia - sillä on siis toimialallaan merkittävä markkinaosuus.
"Kansainvälistyminen ei ole itsetarkoitus, mutta raaka-aineen saannin ja kierrätystuotteiden menekin takia on pakko katsoa Suomen rajojen ulkopuolelle", Turpeinen valittaa. Hänen mukaansa Suomessa jäteöljyjen keräysmaksut ovat puolet Ruotsin vastaavista juuri kierrätyskäytön takia. Kaikki osapuolet hyötyvät siis kierrätystoiminnasta. Neuvottelut potentiaalisten yhteistyökumppanien kanssa Ranskassa, Skotlannissa ja Virossa ovat vielä kesken.
Horeca-spesialisti
Suurin osa materiaalista tulee einesteollisuudelta, fast food -ketjuilta ja leipomoista. Myös ravintoloista, grilleistä ja marketeista tulee rasvaa, mutta vähemmän. Osasyynä ovat suomalaisten ruokatottumukset, jotka eivät suosi upporasvakeittämistä ranskalaisia perunoita lukuun ottamatta. Leipomoketjuissa munkit ovat suurin rasvan lähde. Turpeinen itse on haissut ravintoloissa kasviöljylle jo vuodesta 1974, joten hän tuntee ravintoloiden tarpeet hyvin.
Poliittisesti arka aihe
"Jotkut yhtiöt ovat kieltäneet yhteistyöstämme kertomisen, koska aihe on poliittisesti arka. Nykyinen biodieselhuuma on sotkenut poliitikkojen ja etujärjestöjen päät, kätevästi unohtaen, että yhden biodiesel-litran tuottamiseen pellolla menee 1,1 litraa fossiilista polttoainetta. Kierrätysrasvat ovat siis liian arvokkaita poltettaviksi - niitä voidaan käyttää esim. biohajoavina voiteluöljyinä, jolloin luontoon ei roisku sinne kuulumattomia kemikaaleja, tai vaikka kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena", Turpeinen muistuttaa. Yhtiölle ISO 14001 -ympäristösertifikaatti ja jäterekisteriin kuuluminen ovat tärkeitä, ISO-standardia noudattavat yritykset eivät voi sertifikaatin puitteissa toimia kuin sertifioitujen yritysten kanssa. Myös jäte on antajan vastuulla, jos se on luovutettu jäterekisteristä puuttuvalle taholle. "Yrityksen liiketoiminta on viiden vuoden päästä erittäin hyvällä mallilla, mikäli valtio ei sotke omalla toiminnallaan markkinoita", Turpeinen toteaa.
Ympäristö on vaikea asia
Yleisesti tiedetään jo, että öljyjä ei kannata eikä saa kaataa viemäriin, koska tukkeutumisen vaara on ilmeinen - laiskuus voi johtaa kalliiseen putkiremonttiin. Mutta rasvakaivoihinkaan ei kannata luottaa loppuun asti - nykyiset synteettisiä tensidejä sisältävät pesuaineet kun saattavat liottaa rasvan, jolloin se ei pysy enää rasvakaivossa. Mitä muuta ravintoloiden pitäisi sitten muistaa? "Välttäkää veden joutumista öljyyn. Vesi sisältää aina sen verran pieneliöitä, että seoksessa alkaa käymisreaktio. Joskus meille tulevat pöntöt ovat niin pulleita, että niiden avaaminen pitää aloittaa pienen reiän tekemisellä. Reilusti avattaessa kantta saisi muuten irrotella kattopaneeleista", Turpeinen naurahtaa.
Lisää aiheesta:
www.viisitahtea.fi |
